I Jumala ja hänen ilmoituksensa

1. Me uskomme, että on ainoastaan yksi tosi Jumala (Jes.44:6). Hän on tehnyt itsensä tunnetuksi kolmiyhteisenä Jumalana, yhtenä Jumalana kolmessa persoonassa. Tämä tulee esiin Jeesuksen käskyssä opetuslapsilleen kastaa “Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen” (Matt.28:19). Joka ei rukoile tätä Jumalaa, rukoilee epäjumalaa, jumalaa jota ei ole. Jeesus sanoi: “Joka ei kunnioita Poikaa, se ei kunnioita Isää, joka on hänet lähettänyt” (Joh.5:23).

2. Me uskomme, että Jumala on ilmoittanut itsensä luonnossa. “Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaanvahvuus ilmoittaa hänen kättensä tekoja” (Ps.19:1). “Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa ovat, kun niitä hänen teoissaan tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä” (Room.1:20). Niinpä ei ateisteilla ole mitään, millä he puolustaisivat itseään. Koska lain vaatimukset ovat kirjoitetut ihmisten sydämeen, on ihmisten omassatunnossa myös todistus siitä, että on olemassa Jumala, jonka edessä he ovat vastuussa (Room.2:15). Luonto ja omatunto antavat kuitenkin vain osittaisen ilmoituksen Jumalasta. Tämä osittainen ilmoitus ei voi näyttää tietä taivaaseen.

3. Me uskomme, että Jumala on antanut meille täyden ilmoituksen itsestään Pojassaan, Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa. “Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt, ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on hänet ilmoittanut” (Joh.1:18). Jeesuksessa on Jumala ilmoittanut itsensä Vapahtajana, joka “niin rakasti maailmaa, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä” (Joh.3:16).

4. Me uskomme, että Jumala on myös antanut kaikille ihmisille kirjoitetun ilmoituksen Pyhässä Raamatussa. Hänen ilmoituksensa Raamatussa käsittää kaksi pääsanomaa, lain ja evankeliumin. Laki selittää mikä on oikein ja mikä väärin, ja se uhkaa Jumalan rangaistuksella synnin tähden. Evankeliumi ilmoittaa Jumalan rakkauden, jonka hän erityisesti on osoittanut antamalla pelastuksen synnistä Jeesuksen Kristuksen kautta.

5. Me uskomme, että koko Raamattu keskittyy Kristukseen. Vanhassa testamentissa Jumala lupaa uudelleen ja uudelleen jumalallisen pelastajan synnistä, kuolemasta ja helvetistä. Uusi testamentti julistaa, että tämä luvattu pelastaja on Jeesus Nasaretilainen. Jeesus itse sanoo Vanhasta testamentista: “Ne juuri (Kirjoitukset) todistavat minusta” (Joh.5:39).

6. Me uskomme, että Jumala antoi Raamatun kirjoitukset valitsemiensa miesten kautta käyttäen kieltä, jonka he osasivat ja kirjoitustapaa, joka heillä oli. Hän käytti Moosesta ja profeettoja kirjoittamaan Vanhan testamentin heprean kielellä (joitakin osia aramean kielellä). Uuden testamentin Jumala taas kirjoitutti evankelistoilla ja apostoleilla kreikan kielellä.

7. Me uskomme, että Jumala Pyhä Henki yliluonnollisella tavalla, jota ihmisen on mahdotonta tutkia, inspiroi nämä ihmiset kirjoittamaan hänen Sanansa. “Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta” (2.Piet.1:21). Heidän puhumaansa ei sanottu “inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti” (1.Kor.2:13). Jokaisen ajatuksen, jonka he ilmaisivat ja jokaisen sanan, jota he käyttivät, he saivat Pyhältä Hengeltä. Paavali kirjoittaa Timoteukselle: “Jokainen kirjoitus on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta…” (2.Tim.3:16, NIV). Kirkko kutsuu tätä yliluonnollista tapahtumaa inspiraatioksi, joka tarkoittaa “sisään puhaltamista”. Koska jokainen Raamatun sana on inspiroitu, kutsumme tätä prosessia myös sanainspiraatioksi tai jokaisen sanan inspiraatioksi.

8. Me uskomme, että Raamattu on yhtenäinen kokonaisuus, tosi ja virheetön kaikessa mitä se sanoo, sillä Vapahtaja sanoi: “Raamattu ei voi raueta tyhjiin” (Joh.10:35). Sen vuoksi Raamattu on erehtymätön auktoriteetti ja opas kaikessa, mitä me uskomme ja teemme.

9. Me uskomme, että Raamattu on täysin riittävä ja että se selvästi opettaa ihmisille kaiken, mitä heidän tarvitsee tietää päästäkseen taivaaseen. Se tekee heidät viisaiksi, niin että he pelastuvat uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa (2.Tim.3:15), ja se tekee heidät “täydellisiksi, kaikkiin hyviin tekoihin valmistuneiksi” (2.Tim.3:17). Koska Jumalan pelastussuunnitelma on täydellisesti ilmoitettu Raamatun kanonisissa kirjoissa, emme tarvitse emmekä myöskään odota mitään muuta ilmoitusta (Hebr.1:1,2). Kirkko on rakennettu apostolien ja profeettojen opetukselle (Ef.2:20).

10. Me uskomme ja hyväksymme Raamatun sen omilla ehdoilla pitäen historiana sen, minkä se esittää todellisena historiana ja kuvakielenä sen, mikä selvästikin sitä on. Uskomme, että Raamattua on tulkittava Raamatulla siten, että selvien kohtien annetaan valaista niitä kohtia, joita ei ole helppo ymmärtää. Uskomme, ettei mikään auktoriteetti, olkoon se inhimillinen ymmärrys, tiede tai oppineisuus, saa asettua Raamatun tuomariksi. Luotettavan oppineisuuden ei tule asettua Raamatun yläpuolelle, vaan uskollisesti selvittää sen oikeaa merkitystä.

11. Me uskomme, että alkuperäinen Vanhan testamentin heprean teksti ja Uuden testamentin kreikkalainen teksti ovat inspiroitu Jumalan Sana. Käännökset hepreasta ja kreikasta, jotka tarkoin esittävät alkuperäisen tekstin sisällön, välittävät Jumalan totuuden ihmisille, ja niitä voidaan oikeutetusti kutsua Jumalan Sanaksi.

12. Vaikka alkuperäiset käsikirjoitukset ovat kadonneet, me uskomme, että Herra on armollisen varjelunsa kautta huolella säilyttänyt heprealaiset ja kreikkalaiset tekstit niissä monissa käsin kirjoitetuissa kopioissa, joita on säilynyt. Vaikka eri käsikirjoituksissa on pieniä eroja tai “vaihtoehtoisuuksia”, eivät nämä eroavuudet aiheuta minkäänlaisia opillisia muutoksia.

13. Me uskomme, että kolme yleiskirkollista uskontunnustusta (Apostolinen, Nikaian ja Athanasioksen), samoin kuin luterilaiset tunnustuskirjat, jotka on koottu Yksimielisyyden kirjaan vuodelta 1580, ilmaisevat Raamatun oikean opin. Koska niiden tunnustamat opit on otettu vain Raamatusta, olemme niihin sidotut uskossamme ja elämässämme. Tästä syystä on kaiken saarnan ja opetuksen kirkossamme ja seurakunnissamme oltava näiden tunnustuskirjojen mukaista. Siksi me hylkäämme kaikki valheopit, jotka niissä hylätään.

14. Me hylkäämme kaiken jumalanpalveluksen, joka ei kohdistu kolmiyhteiseen Jumalaan sellaisena kuin hänet on Raamatussa ilmoitettu. Hylkäämme kaikkien naisellisten nimien ja pronominien käytön Jumalasta siksi, että Jumala ilmoittaa Raamatussa itsensä Isänä ja Poikana. Hylkäämme käsityksen, että kaikki uskonnot johtavat saman Jumalan tykö.

15. Me hylkäämme kaikki ajatukset, jotka perustuvat siihen, että vain osa Raamatusta on Jumalan Sanaa tai jotka mahdollistavat sen, että Raamatussa on asiavirheitä myös kun kysymyksessä ovat ns. ei-uskonnolliset asiat kuten historia tai maantiede. Hylkäämme samoin kaikki käsitykset, joiden mukaan Raamattu on pelkästään inhimillinen todistus Jumalan ilmoituksesta hänen kohdatessaan ihmiskunnan historian aikana, ja että tämä todistus on siitä syystä altis inhimillisille vajavaisuuksille.

16. Me hylkäämme sellaisen korostuksen Jeesuksesta Jumalan persoonallisena Sanana (Joh.1:1), joka vähentää Raamatun asemaa kirjoitettuna Jumalan Sanana (Room.3:2).

17. Me hylkäämme kaikki yritykset alentaa Yksimielisyyden kirjan tunnustuskirjat historiallisiksi asiakirjoiksi, joilla ei ole sitovaa tunnustuksellista merkitystä tämän päivän kirkolle. Hylkäämme samoin kaikki väitteet, että kirkko on sidottu vain sellaisiin Raamatun oppeihin, joita erityisesti käsitellään Tunnustuskirjoissa.

 

II Luominen, ihminen ja synti

1. Me uskomme, että maailmankaikkeus, maailma ja ihmissuku saivat alkunsa alussa, kun Jumala loi taivaan ja maan ja kaikki elävät olennot (1.Moos.1,2). Lisää todistuksia tästä tapahtumasta on muissa Vanhan ja Uuden testamentin kohdissa (esim. 2.Moos.20:11; Hebr.11:3). Luominen tapahtui kuuden toisiaan seuraavan ja normaalin pituisen päivän aikana Jumalan kaikkivaltiaassa Sanassa olevan voiman kautta.

2. Me uskomme, että Raamattu antaa totuudenmukaisen, todellisen ja historiallisen selvityksen luomisesta.

3. Me uskomme, että Jumala loi Aatamin ja Eevan omaksi kuvakseen (1.Moos.1:26,27), ts. pyhiksi ja vanhurskaiksi. Heidän ajatuksensa, mielensä ja tahtonsa olivat täysin sopusoinnussa Jumalan kanssa (Kol.3:10; Ef.4:24). Edelleen he saivat valtuuden alistaa Jumalan luomakunnan valtaansa (1.Moos.1:28) ja vastuun sen hoidosta (1.Moos.2:15).

4. Me uskomme, että Jumala loi paljon hyviä enkeleitä. Luomisen jälkeen muutamat näistä nousivat kapinaan Jumalaa vastaan (Jes.14:12ss). Heistä yksi, jota kutsutaan Saatanaksi tai Paholaiseksi, toimi heidän johtajanaan (2.Piet.2:4). Siitä lähtien ovat nämä enkelit vastustaneet Jumalaa ja hänen kansaansa (1.Piet.5:8).

5. Me uskomme, että Aatami ja Eeva menettivät Jumalan kuvan kaltaisuutensa, kun he lankesivat Saatanan houkutukseen ja olivat tottelemattomat Jumalan käskylle. Näin he vetivät päällensä Jumalan tuomion: “…pitää sinun kuolemalla kuoleman” (1.Moos.2:17). Siitä lähtien kaikki ihmiset ovat siinneet ja syntyvät syntisinä (Ps.51:7), ja heidän sydämensä ajatukset ovat pahoja (1.Moos.8:21). “Mikä lihasta on syntynyt on liha” (Joh.3:6). Koska kaikki ihmiset luonnostaan ovat kuolleita syntiin ja ovat erossa Jumalasta (Ef.2:1), eivät he voi itse itseään sovittaa Jumalan kanssa omien tekojensa avulla.

6. Me uskomme, että Jumala armorikkaassa kaitselmuksessaan pitää runsaasti ja joka päivä huolen kaikkien ihmisten ruumiillisista tarpeista (Ps.145:15,16). Sen lisäksi hän suojelee uskovat kaikilta vaaroilta pitämällä pahan heistä kaukana (Ps.121:7) tai antaen sen palvella heitä heidän parhaaksensa (Room.8:28).

7. Me hylkäämme kaikki evoluutioteoriat selityksenä maailmankaikkeuden ja ihmiskunnan alkuperästä. Hylkäämme kaikki pyrkimykset, joilla yritetään saada Raamatun luomiskertomus pitämään yhtä sellaisten teorioiden kanssa.

8. Me hylkäämme tulkinnat, jotka muuttavat ensimmäisen Mooseksen kirjan ensimmäiset luvut myyteiksi, vertauksiksi tai runollisiksi kertomuksiksi, jotka eivät kuvaa historiallista todellisuutta.

9. Me hylkäämme kaikki teoriat, jotka poistavat ihmisten ja eläinten välisen eron, koska vain ihmisillä on kuolematon sielu ja he ovat vastuussa Jumalan edessä.

10. Me hylkäämme kaikki teoriat, jotka eivät erota Jumalaa hänen luomakunnastansa (panteismi).

11. Me hylkäämme kaikki käsitykset, joitten mukaan ihmisen luonto on pohjimmiltaan hyvä, ja että hänen luonnolliset taipumuksensa ovat vain heikkoutta, joka ei ole syntiä. Hylkäämme käsitykset, jotka eivät tunnusta ihmisen täydellistä hengellistä turmelusta ja kyvyttömyyttä olla Jumalalle kelvollinen (Room.3:9-18).

 

III Kristus ja lunastus

1. Me uskomme, että Jeesus Kristus on Jumalan iankaikkinen Poika, joka iankaikkisuudesta on yhtä Isän kanssa (Joh.1:1,2). Kun aika oli täytetty, otti hän todellisen ja täydellisen, mutta kuitenkin synnittömän ihmisluonnon (Gal.4:4). Tämä tapahtui, kun hän sikisi Pyhän Hengen vaikuttaman ihmeen kautta pyhäksi lapseksi neitsyt Marian kohdussa (Luuk.1:35) Jumalan enkeli todisti: “…se, mikä hänessä on siinnyt, on Pyhästä Hengestä” (Matt.1:20). Jeesus Kristus on ainutlaatuinen, sillä hänessä ovat tosi Jumala ja tosi inhimillinen luonto erottamattomasti yhdistyneinä yhdessä persoonassa pyhäksi Jumalihmiseksi. Häntä kutsutaan nimellä Immanuel, joka tarkoittaa “Jumala meidän kanssamme” (Matt.1:23).

2. Me uskomme, että Jeesuksella on aina ollut jumaluuden koko täyteys ja kaikki jumalallinen valta, viisaus ja kirkkaus (Kol.2:9). Hänen jumaluutensa tuli todistetuksi, kun hän teki ihmeitä (Joh.2:11). Mutta eläessään maanpäällä hän nöyrtyi palvelijaksi ja alensi itsensä luopuen jumalallisten ominaisuuksiensa jatkuvasta ja täydestä osoittamisesta ja käytöstä. Tänä aikana hän eli ihmisenä ihmisten keskuudessa, kesti kärsimykset ja nöyryytti itsensä aina häpeälliseen ristinkuolemaan asti (Fil.2:7,8). Me uskomme, että Kristus astui alas helvettiin julistamaan voittonsa Saatanasta (1.Piet.3:18,19). Me uskomme, että hän nousi kuolleista kirkastetussa ruumiissa ja astui ylös taivaaseen, jossa hän korotettuna hallitsee voimallaan koko maailmaa, armollaan kirkossaan ja kunniassaan iankaikkisesti (Fil.2:9-11).

3. Me uskomme, että Isä lähetti Jeesuksen Kristuksen, Jumalihmisen lunastamaan kaikki ihmiset, ts. ostamaan heidät vapaiksi syyllisyydestä ja synnin rangaistuksesta. Jeesus tuli täyttämään lain (Matt.5:17) niin, että kaikki ihmiset julistettaisiin pyhiksi ja vanhurskaiksi hänen täydellisen kuuliaisuutensa perusteella (Room.5:18,19). Hän tuli kantamaan “meidän kaikkien syntivelat” (Jes.53:6) ja lunasti kaikki ihmiset vapaiksi ristin alttarilla antamansa syntiuhrin kautta (Matt.20:28). Me uskomme, että hän on Jumalan valitsema sijainen kaikkien ihmisten edestä. Jumala hyväksyy hänen vanhurskautensa, hänen täydellisen kuuliaisuutensa meidän vanhurskaudeksemme, hänen kuolemansa synnin tähden meidän kuolemaksemme synnin tähden (2.Kor.5:21). Me uskomme, että hänen ylösnousemuksensa antaa meille täyden varmuuden siitä, että Jumala on hyväksynyt sen maksun, jonka hän on kaikkien edestä antanut (Room.4:25).

4. Me uskomme, että “Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan” (2.Kor.5:19). Me uskomme, että Jeesus on “Jumalan Karitsa joka ottaa pois maailman synnin” (Joh.1:29). Jumalan laupeus ja armo sulkee piiriinsä kaikki ihmiset. Sovitus Kristuksen kautta koskee kaikkia. Syntien anteeksiantamus on päätökseen saatettu tosiasia, joka kuuluu kaikille ihmisille. Sen kautta mitä Kristus teki kaikkien puolesta, Jumala on vanhurskauttanut kaikki ihmiset, ts. Jumala on julistanut heidät syyttömiksi. Tämä on luja, objektiivinen perusta, jonka varassa syntinen voi olla varma pelastuksestaan.

5. Me hylkäämme jokaisen opin, joka vähimmälläkään tavalla rajoittaa Kristuksen sovitustyötä. Me hylkäämme jokaisen opin, joka väittää, että Kristus otti päällensä vain joidenkin ihmisten syntien rangaistuksen. Me hylkäämme jokaisen opin, joka väittää, että Kristus maksoi syntimme vain osittain.

6. Me hylkäämme näkemykset, joiden mukaan evankeliumien kertomukset ovat pikemminkin hurskaita kuvitelmia, joita alkukristityt muodostivat ilmaistakseen ajatuksiaan Jeesuksesta, kuin luotettava selvitys siitä, mitä historiassa todella tapahtui. Me hylkäämme kaikki yritykset saada Jeesuksen elämään liittyvien historiallisten tapahtumien, kuten esim. neitseellisen syntymän, ihmeiden tai ruumiillisen ylösnousemuksen, paikkansapitävyyden näyttämään epäolennaiselta tai jopa kyseenalaiselta. Me hylkäämme yritykset painottaa “elävän Kristuksen kohtaamista nykyajassa” siten, että Jeesuksen lunastustyö sellaisena kuin se Raamatussa kerrotaan, menettää merkityksensä.

 

IV Vanhurskauttaminen armosta uskon kautta

1. Me uskomme, että Jumala on vanhurskauttanut kaikki syntiset, ts. hän on julistanut heidät vanhurskaiksi Kristuksen tähden. Tämä on Raamatun keskeinen sanoma, josta kirkon varsinainen olemassaolo riippuu. Se on sanoma, joka koskee kaikkia ihmisiä kaikkina aikoina ja kaikkialla riippumatta kansallisuudesta tai yhteiskunnallisesta asemasta, sillä “yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi” (Room.5:18). Kaikki tarvitsevat syntien anteeksiantamusta Jumalan edessä, ja Raamattu julistaa, että kaikki ovat vanhurskautettuja, sillä “yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi” (Room.5:18).

2. Me uskomme, että yksittäiset ihmiset eivät saa tätä vapaata anteeksiantamuksen lahjaa omien tekojensa perusteella, vaan ainoastaan uskon kautta (Ef.2:8,9). Vanhurskauttava usko on luottamusta Kristukseen ja hänen lunastustyöhönsä. Tämä usko ei vanhurskauta minkään itsessään olevan voiman tähden, vaan ainoastaan sen pelastuksen perusteella, jonka Jumala Kristuksessa on valmistanut ja jonka usko vastaanottaa (Room.3:28;4:5). Toisaalta, vaikka Jeesus kuoli kaikkien edestä, Raamattu sanoo, että “joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen” (Mark.16:16). Epäuskoiset menettävät sen anteeksiantamuksen, jonka Kristus on heille ansainnut (Joh.8:24).

3. Me uskomme, että ihmiset eivät voi itse saada aikaan tätä vanhurskauttavaa uskoa tai luottamusta sydämessään, koska “luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus” (1.Kor.2:14). Todellisuudessa “lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan” (Room.8:7). Pyhä Henki antaa ihmisille uskon tunnustaa, että “Jeesus olkoon Herra” (1.Kor.12:3). Pyhä Henki vaikuttaa tämän uskon evankeliumin kautta (Room.10:17). Sen tähden me uskomme, että ihmisen kääntyminen on kokonaan Jumalan armon vaikutusta. Evankeliumin torjuminen on kuitenkin kokonaan epäuskoisen oma syy (Matt.23:37).

4. Me uskomme, että syntiset pelastuvat yksin armosta. Armo on Jumalan ansaitsematon rakkaus syntisiä kohtaan. Tämä rakkaus sai Jumalan antamaan syntisille kaiken sen, mitä he tarvitsevat pelastustaan varten. Ihmiset eivät voi tehdä mitään ansaitakseen sitä (Ef.2:8,9). Kaikki on lahjaa Jumalalta.

5. Me uskomme, että Jumala jo ennen maailman luomista valitsi ne ihmiset, jotka hän ajassa kääntäisi Kristuksen evankeliumin kautta ja varjelisi uskossa iankaikkiseen elämään (Joh.6:64; Ef.1:4-6; Room.8:29,30). Tämä valinta uskoon ja pelastukseen ei miltään osin johtunut siitä, mitä on ihmisessä vaan osoittaa, miten täydellisesti pelastus on yksin armosta (Room.11:5,6).

6. Me uskomme, että Kristukseen uskovien sielut pääsevät välittömästi kuolinhetkellä Herran tykö taivaan iloon Kristuksen sovitustyön tähden (Luuk.23:43). Niiden sielut, jotka eivät usko Kristukseen, joutuvat iankaikkiseen helvetin vaivaan (Luuk.16:22-24).

7. Me hylkäämme jokaisen opin, joka väittää, että ihminen jollakin tavalla myötävaikuttaa pelastukseensa. Me hylkäämme käsityksen, että ihminen omilla voimillaan voi myötävaikuttaa kääntymykseensä tai päättää antaa itsensä Kristukselle (Joh.15:16). Me hylkäämme käsityksen, että ne jotka uskovat vastustivat vähemmän Jumalan armoa kuin ne, jotka eivät usko. Me hylkäämme kaikki pyrkimykset esittää usko ehtona, joka ihmisten on täytettävä saattaakseen vanhurskauttamisensa täydelliseksi. Me hylkäämme kaikki syntisten pyrkimykset vanhurskauttaa itsensä Jumalan edessä.

8. Me hylkäämme kaikki väitteet, että oppi vanhurskauttamisesta uskon kautta ei ole nykyään enää merkityksellinen.

9. Me hylkäämme opetuksen, että uskovat eivät milloinkaan voi langeta uskosta (“kerran pelastunut, aina pelastunut”), koska Raamattu sanoo uskovien lankeamisen uskosta olevan mahdollista (1.Kor.10:12).

10. Me hylkäämme väärän ja herjaavan päätelmän, että Jumala on ennalta määrännyt tai valinnut kadotukseen joutuvat ihmiset, sillä Jumala tahtoo kaikkien ihmisten pelastuvan (1.Tim.2:4; 2.Piet.3:9).

11. Me hylkäämme universalismin, käsityksen, jonka mukaan kaikki ihmiset pelastuvat, myöskin ne, jotka eivät usko Kristukseen (Joh.3:36). Me hylkäämme pluralismin, käsityksen, jonka mukaan pelastukseen on Kristukseen uskomisen lisäksi muita teitä (Joh.14:6; Apt.4:12). Me hylkäämme kaikki opetukset, joiden mukaan ei ole väliä mitä uskoo, kunhan uskoo Jumalaan.

 

V Hyvät teot ja rukous

1. Me uskomme, että usko Jeesukseen Kristukseen saa aina uskovan tekemään tekoja, jotka kelopaavat Jumalalle. “Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut” (Jaak.2:17). Oksana viinipuussa, Kristuksessa, kristitty kantaa hyvää hedelmää (Joh.15:5).

2. Me uskomme, että Jumalalle kelpaavat teot ovat rakkauden tekoja, sillä rakkaus on “lain täyttämys” (Room.13:10). Usko ei kuitenkaan tee omia normeja arvioidakseen, mikä on rakastettavaa (Matt.15:9). Tosi usko iloitsee tehdessään vain sitä, mikä on Jumalan pyhän tahdon mukaista. Tämä Jumalan tahto on ilmoitettu Raamatussa, erityisesti Jumalan kymmenessä käskyssä, joiden sisältö toistetaan myös Uudessa testamentissa. Kun kristitty joutuu painimaan ajankohtaisten moraaliongelmien kanssa, etsii hän sen vuoksi vastauksia Jumalan laista.

3. Me uskomme esimerkiksi, että viides käsky opettaa kaiken ihmiselämän olevan Jumalan lahjaa. Siksi tämä käsky kieltää abortin, itsemurhan ja eutanasian.

4. Me uskomme, että kuudes käsky antaa normit avioliitolle ja perheelle. Jumala sääti avioliiton elinikäiseksi liitoksi yhden miehen ja yhden naisen välille (Matt.19:4-6). Avioliitto on seksuaalielämän ja lastensaamisen ainoa oikea viitekehys. Avioliitto voidaan päättää ilman syntiä vain, jos Jumala sen päättää toisen aviopuolison kuoleman kautta. Kuitenkin kristitty voi erota, jos puoliso on rikkonut avioliiton aviorikoksen (Matt.19:9) tai pahanlaatuisen hylkäämisen kautta (1.Kor.7:15). Kuudes käsky kieltää kaiken avioliiton ulkopuolisen sukupuolisen kanssakäymisen sekä homoseksuaalisuuden (1.Kor.6:9,10).

5. Me uskomme, että jokainen ihminen on ovat vapaa tekemään omia ratkaisuja asioissa, joita ei ole kielletty tai käsketty Jumalan sanassa (ehdonvallanasiat). Mutta ihmisten on oltava varovaisia, ettei heidän toimintansa tässä vapaudessa johda muita syntiin.

6. Me uskomme, että hyvät teot, jotka ovat uskon hedelmiä, on erotettava yhteiskunnallisesti oikeudenmukaisista teoista, joita epäuskoisetkin ihmiset tekevät. Vaikka epäuskoiset voivat tehdä paljon sellaista, mikä vaikuttaa hyvältä ja kunnialliselta, nämä teot eivät ole hyviä Jumalan edessä, sillä “ilman uskoa on mahdoton olla otollinen Jumalalle” (Hebr.11:6). Vaikka tunnustamme näiden tekojen yhteiskunnallisen arvon, niin tiedämme, etteivät epäuskoiset voi täyttää velvollisuuttaan Jumalaa kohtaan yhteiskunnallisesti oikeudenmukaisten tekojen kautta.

7. Me uskomme, että tässä maailmassa myös kristittyjen parhaat teot ovat synnin saastuttamia. Jokaista kristittyä vaivaa edelleen syntinen luonto. Siksi kristityt usein epäonnistuvat sen hyvän tekemisessä, mitä he tahtovat tehdä, ja jatkavat sen pahan tekemistä, mitä he eivät tahdo (Room.7:18-21). Heidän on tunnustettava, että kaikki heidän vanhurskaat tekonsa ovat kuin saastainen vaate (Jes.64:6). Mutta Kristuksen lunastustyön tähden heidän taivaallinen Isänsä pitää näitä kristittyjen epätäydellisiä ponnisteluja pyhinä ja hyväksyttävinä.

8. Me uskomme, että Pyhä Henki varustaa jokaisen kristityn tekemään hyviä tekoja uskon hedelmänä (Gal.5:22-25). Pyhä Henki antaa jokaiselle kristitylle uuden luonnon tai “uuden ihmisen”, joka tekee hyviä tekoja yhteistyössä Pyhän Hengen kanssa. Pyhä Henki käyttää evankeliumia uskovien hyvien tekojen vaikuttimena.

9. Pyhä Henki varustaa myös kirkon kaikilla niillä hengellisillä lahjoilla, joita se tarvitsee voidakseen hyvin (1.Kor.12:4-11). Uustestamentillisen ajan alussa kirkolle annettiin erityisiä karismaattisia lahjoja, kuten merkkejä, ihmeitä ja kielilläpuhumista. Nämä lahjat oli yhdistetty apostolien virkaan (2.Kor.12:12). Raamatussa ei ole mitään todisteita sille, että meidän tulisi nykyajassa odottaa näiden karismaattisten lahjojen jatkuvan.

10. Me uskomme, että rukouselämä on uskon hedelmä. Kristityt kääntyvät luottamuksella uskossa Vapahtajaansa taivaallisen Isän puoleen rukouksin ja ylistyksin. He tuovat esiin omat ja toisten tarpeet ja he kiittävät (1.Tim.2:1). Jumala iloitsee näistä rukouksista ja hän vastaa niihin oman viisautensa mukaan (Matt.7:7,8; 1.Joh.5:14).

11. Me hylkäämme kaikki ajatukset, joitten mukaan kristittyjen hyvät teot jollakin tavalla ansaitsevat tai myötävaikuttavat oikean Jumala-suhteen syntymiseen ja pelastuksen saavuttamiseen taivaassa.

12. Me hylkäämme kaikki yritykset kumota Jumalan muuttumaton moraalilaki, joka Raamatussa ilmoitetaan ehdottomana normina siitä, mikä on oikein ja mikä väärin.

13. Me hylkäämme käsityksen, että ihmiset voivat itse päättää, mikä on oikein ja mikä väärin riippumatta Jumalan sanasta. Me hylkäämme sellaisen rakkaus-sanan väärinkäytön jolla puolustellaan Jumalan sana vastaista elämää. Nämä perustelut me tunnistamme Saatanan juoniksi, joilla hän pyrkii hämärtämään Jumalan pyhän tahdon tuntemisen ja heikentämään tietoisuutta synnistä.

14. Me hylkäämme kaikki käsitykset, joiden mukaan rukous on armoväline. Vaikka Jumala varmasti lahjoittaa hyviä lahjoja uskoville vastauksena heidän rukouksiinsa, hän antaa anteeksiantavan armonsa ja vahvistaa uskoa vain Sanan ja sakramenttien kautta. Lisäksi hylkäämme kaikki mielipiteet, joiden mukaan rukous on hyödyllinen vain siksi, koska se auttaa rukoilijaa voimaan paremmin.

15. Me hylkäämme käsityksen, että kaikki rukoukset ovat Jumalalle otollisia ja toteamme, että niiden rukoukset, jotka eivät usko Kristukseen, ovat epäjumalille suunnattua tyhjää hokemista (Matt.6:7).

 

VI Armonvälineet

1. Me uskomme, että Jumala antaa kaikki hengelliset siunaukset syntisille erityisten välineitten kautta, jotka hän on säätänyt. Nämä ovat armonvälineet, evankeliumi Sanassa ja sakramentit. Määrittelemme sakramentin pyhäksi toimitukseksi, jonka Kristus on säätänyt, ja jossa Sana yhdessä maallisen aineen kanssa antaa syntien anteeksiantamuksen.

2. Me uskomme, että Pyhä Henki evankeliumin kautta, joka on hyvä uutinen Kristuksen sovitusuhrista syntiselle, vaikuttaa uskon ihmisissä, joiden sydän luonnostaan on vihamielinen Jumalaa kohtaan (1.Piet.1:23). Raamattu opettaa, että “usko tulee kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta” (Room.10:17). Tämä Hengen vaikuttama usko aikaansaa syntisissä uudistumisen ja tekee heistä iankaikkisen elämän perillisiä jo täällä ja kerran taivaassa.

3. Me uskomme, että Pyhä Henki myös kasteen sakramentin kautta soveltaa evankeliumin syntisiin antaen heille uuden elämän (Tiit.3:5) ja puhdistaen heidät kaikesta synnistä (Apt.2:38). Herra viittaa kasteen siunaukseen, kun hän lupaa: “Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu” (Mark.16:16). Me uskomme, että kasteen siunaus on tarkoitettu kaikille ihmisille (Matt.28:19), myös sylilapsille. Lapset syntyvät syntisinä (Joh.3:6), ja siksi heidän on uudestisynnyttävä eli heidät on saatettava uskoon kasteen kautta (Joh.3:5).

4. Me uskomme, että kaikki jotka osallistuvat Herran ehtoollisen sakramentille, vastaanottavat Kristuksen tosi ruumiin ja veren leivässä ja viinissä, niiden myötä ja niiden alla (1.Kor.10:16). Tämä on totta, koska Herra sanoi asettaessaan tämän sakramentin: “Tämä on minun ruumiini” ja “tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi” (Matt.26:26,28). Me uskomme, että Kristuksen asetussanat, ei mikään inhimillinen toiminta, vaikuttavat todellisen läsnäolon (reaalipresenssi). Kun uskovat ottavat vastaan hänen ruumiinsa ja verensä, he ottavat myös vastaan syntien anteeksiantamuksen (Matt.26:28) sekä lohdutuksen ja vakuutuksen siitä, että he todella ovat hänen omiaan. Epäuskoiset ottavat myös vastaan Kristuksen ruumiin ja veren, mutta tuomiokseen (1.Kor.11:29).

5. Me uskomme, että Herralla oli tietty tarkoitus antaessaan meille Sanansa sekä kasteen ja ehtoollisen sakramentit. Hän käski seuraajiaan: “Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää” (Matt.28:19,20). Jumalan Sanan ja sakramenttien kautta hän säilyttää ja laajentaa pyhän kristillisen kirkon yli koko maailman. Uskovien tulee sen vuoksi ahkerasti ja uskollisesti käyttää näitä jumalallisesti asetettuja armovälineitä sekä itsensä hyväksi että lähetysehtävässään muiden saavuttamiseksi. Ne ovat ainoat välineet, joiden kautta kuolemattomat sielut saatetaan uskoon ja taivaalliseen elämään.

6. Me hylkäämme kaikki näkemykset, jotka etsivät Jumalan armon ilmoitusta ja pelastusta sen evankeliumin ulkopuolelta, joka meillä Raamatussa on. Hylkäämme kaikki näkemykset, jotka odottavat Pyhän Hengen vaikuttavan uskon ilman armonvälineitä. Samoin hylkäämme näkemyksen, että laki on armonväline.

7. Me hylkäämme näkemyksen, että pieniä lapsia ei tule kastaa, ja että he eivät voi uskoa Kristukseen (Luuk.18:15-17). Me hylkäämme näkemyksen, että kasteen tulee tapahtua ainoastaan upottamalla.

8. Me hylkäämme kaiken opetuksen, jonka mukaan alttarin sakramentti ei ole muuta kuin Kristuksen uhrin merkki ja symbooli, kieltäen näin sen, että Kristuksen tosi ruumis ja veri vastaanotetaan Herran ehtoollisessa. Me hylkäämme näkemyksen, että ne jotka syövät Kristuksen ruumiin sakramentissa, vastaanottavat Kristuksen vain hengellisesti uskon kautta. Me hylkäämme väitteen, että epäuskoiset ja tekopyhät eivät saa Jeesuksen tosi ruumista ja verta sakramentissa.

9. Me hylkäämme opin transsubstantiaatiosta, joka opettaa leivän ja viinin olemuksen kokonaan muuttuvan Kristuksen ruumiiksi ja vereksi. Raamattu opettaa, että kaikki ehtoollisvieraat vastaanottavat sekä leivän ja viinin että Kristuksen ruumiin ja veren (1.Kor.10:16).

10. Me hylkäämme kaikki yritykset määrittää täsmällisesti se hetki ehtoollisen vietossa, jolloin Kristuksen ruumis ja veri tulevat läsnäoleviksi. Me hylkäämme sen vuoksi näkemyksen, jonka mukaan on uskottava Kristuksen ruumiin ja veren olevan läsnä heti kun asetussanat on luettu, ja näkemyksen, jonka mukaan on uskottava Kristuksen ruumiin ja veren tulevan läsnäoleviksi vasta syömisen ja juomisen hetkellä.

​

– – – – – – – – – – Lisäys 1 – – – – – – – – – –

Wisconsin synodin kirkkojen välisten suhteitten johtokunnan (CICR) valmistama lausunto Herran ehtoollisesta (“Doctrinal Statements”, WELS 1997, s. 59-60).

Keskustelunaiheemme kannalta meidän on opiskeltava Kristuksen asetussanoja Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan evankeliumeissa ja 1. Korinttolaiskirjeessä sekä Pyhän Paavalin lisälausuntoja Herran ehtoollisesta 1. Korinttolaiskirjeen luvuissa 11 ja 10. Tuolla perustalla voimme lausua seuraavaa koskien Herran ehtoollisen käytön (konsekraation eli pyhittämisen, distribuution eli jakaminen ja reseption eli vastaanottamisen) olemusta:

1. Kristuksen ruumis ja veri ovat reaalisesti ja olemuksellisesti läsnä käytön (usus) aikana.

2. Ehtoolliseen sisältyy leivän ja viinin ja Kristuksen ruumiin ja veren sakramentaalinen yhtymys (unio) käytön aikana.

3. Kaikki ehtoollisvieraat syövät suullisesti (mandukaatio oralis) leivän ja viinin ja Kristuksen ruumiin ja veren käytön aikana.

4. Kristuksen ruumiin ja veren reaalisen läsnäolon käytössä saa aikaan yksinomaan ja ainoastaan Kristuksen asetussanoissa oleva Kristuksen voima eli hänen käskynsä ja lupauksensa.

Hyväksymme kohdan 4 ymmärtäen sen seuraavasti:

a. Reaalisen läsnäolon vaikuttavat yksinomaan Herramme lausumat alkuperäiset asetussanat (causa efficiens = vaikuttava syy), jotka ehtoollisen toimittaja Kristuksen käskystä toistaa (causa instrumentalis = välinesyy).
b. Vaikka emme voi Raamatun perusteella päättää hetkeä sakramentaalisessa käytössä, jolloin Kristuksen ruumiin ja veren reaalinen läsnäolo alkaa, tiedämme Raamatun perusteella ja tunnustamme Luterilaisissa tunnustuskirjoissa, että se, mitä jaetaan ja vastaanotetaan, on Kristuksen ruumis ja veri.
c. Luterilaiset tunnustuskirjat eivät vaadi opinkohdaksi enempää kuin edellä mainitun, jota Raamattu selvästi opettaa.

​

 

VII Kirkko ja virka

1. Me uskomme, että on olemassa yksi pyhä kristillinen kirkko, joka on Jumalan temppeli (1.Kor.3:16) ja Kristuksen ruumis (Ef.1:23; 4:12). Jäseniä tässä yhdessä kirkossa ovat kaikki ne, jotka ovat “uskon kautta Jumalan lapsia Jeesuksessa Kristuksessa” (Gal.3:26). Kirkko siis muodostuu vain uskovista tai pyhistä, jotka Jumala näkee pyhinä heille luetun Jeesuksen vanhurskauden tähden (2.Kor.5:21). Nämä pyhät ovat hajallaan kaikkialla maailmassa. Kaikki ihmiset, jotka uskovat, että Jeesus on heidän Vapahtajansa synnistä, ovat jäseniä pyhässä kristillisessä kirkossa mihin kansaan, rotuun tai kirkkokuntaan he sitten kuuluvatkin.

2. Me uskomme, että tämä pyhä kristillinen kirkko on todellinen, vaikka se ei ole ulkonainen näkyvä organisaatio. Koska “ihminen näkee ulkomuodon, mutta Herra näkee sydämen” (1.Sam.16:7), vain Herra “tuntee omansa” (2.Tim.2:19). Vain Jumala tuntee pyhän kristillisen kirkon jäsenet. Me emme voi tehdä eroa tosi uskovien ja teeskentelijöiden välillä. Pyhä kristillinen kirkko on siitä syystä näkymätön eikä sitä voida samastaa mihinkään tiettyyn kirkkokuntaan tai kaikkien kirkkojen koko jäsenkuntaan.

3. Me uskomme, että pyhän kristillisen kirkon olemassaolo voidaan kuitenkin tunnistaa. Kaikkialla missä evankeliumi puhtaasti saarnataan ja sakramentit oikein toimitetaan, pyhä kristillinen kirkko on läsnä, sillä armonvälineitten kautta tosi usko luodaan ja säilytetään (Jes.55:10,11). Armonvälineitä kutsutaan tästä syystä kirkon tuntomerkeiksi.

4. Me uskomme Jumalan tahdon olevan, että kristityt kokoontuvat säännöllisesti rakentamaan toisiaan käyttämällä yhteisesti armonvälineitä (Hebr.10:24,25) ja tekemään työtä evankeliumin levittämiseksi kaikkeen maailmaan (Mark.16:15). Koska nämä näkyvät kokoontumiset (esim. seurakunnat ja seurakuntien yhteenliittymät) käyttävät armonvälineitä, niitä kutsutaan kirkoiksi. Niillä on kuitenkin tämä nimi ainoastaan niissä olevien tosi uskovien vuoksi (1.Kor.1:2).

5. Me uskomme, että Jumala käskee uskovia ilmaisemaan uskon ykseyden niiden kristittyjen kanssa, joiden uskontunnustus alistuu Raamatun kaikkiin opetuksiin (Joh.8:31; 1.Tess.5:21,22). Me uskomme myös, että yksittäiset henkilöt kirkkokunnan jäsenyyden kautta sitoutuvat oman kirkkonsa oppiin ja käytäntöön. Kun väitetään ykseyden vallitsevan siellä, missä ei olla yksimielisiä tunnustuksessa, oletetaan kyky nähdä ihmisten sydämeen. Vain Jumala voi nähdä ihmisten sydämeen. Ei ole välttämätöntä, että kaikki kristityt ovat yhtä mieltä asioista, jotka liittyvät kirkon jumalanpalvelusmenoihin tai organisaatioon. Uusi testamentti ei anna näistä mitään käskyjä (Room.14:17).

6. Me uskomme, että ne, joiden uskontunnustus osoittaa heidän olevan yhtä mieltä Raamatun opeista, ilmaisevat yhteytensä Kristuksessa, kun siihen tulee tilaisuus (Ef.4:3). He voivat osoittaa yhteytensä viettämällä yhdessä jumalanpalvelusta, julistamalla evankeliumia yhdessä, nauttimalla pyhää ehtoollista yhdessä, rukoilemalla yhdessä ja tekemällä yhdessä kirkollista työtä. Jumala käskee uskovia olemaan harjoittamatta uskonnollista yhteyttä niiden kanssa, joiden tunnustus ja toiminta osoittavat, että he opettavat, sallivat, tukevat tai puolustavat harhaoppia (2.Joh.10:11). Kun kirkossa ilmenee jokin harha, kristityt pyrkivät säilyttämään yhteytensä kehottaen pitkämielisesti hairahtuvia siinä toivossa, että he hylkäävät harhansa (2.Tim.2:25,26; Tiit.3:10). Mutta Herra käskee uskovia olemaan harjoittamatta kirkkoyhteyttä ihmisten kanssa, jotka itsepintaisesti opettavat vääriä uskonkappaleita (Room.16:17,18).

7. Me uskomme, että jokainen kristitty on pappi Jumalan edessä (1.Piet.2:9). Kaikilla uskovilla on välitön ja yhtäläinen pääsy armonistuimen luo Kristuksen, välimiehen kautta (Ef.2:17,18). Jumala on antanut armonvälineet kaikille uskoville. Kaikkien kristittyjen tulee ylistää häntä, joka on kutsunut heidät pimeydestä ihmeelliseen valkeuteensa (1.Piet.2:9). Tässä merkityksessä ovat kaikki kristityt viranhaltijoita tai evankeliumin palvelijoita. Jumala tahtoo kaikkien kristittyjen kertovan sanoman pelastuksesta toisille ihmisille (Matt.28:19,20; 10:32).

8. Me uskomme, että Jumala on myös asettanut julkisen Sanan viran (Ef.4:11) ja että hänen tahtonsa on, että kirkko hyvässä järjestyksessä (1.Kor.14:40) kutsuu kykeneviä henkilöitä tähän julkiseen virkaan (1.Tim.3:1-10; 1.Kor.9:14). He palvelevat tällöin julkisessa virassa, ts. ei siksi, että heillä yksilöinä on yleinen pappeus vaan siksi, että heitä on pyydetty palvelemaan toisten kristittyjen nimissä (Room.10:15). Nämä henkilöt ovat Kristuksen kutsuttuja palvelijoita ja evankeliumin viranhaltijoita. Heidän ei tule olla Jumalan seurakunnan yläpuolella olevia herroja (1.Piet.5:3). Me uskomme, että kun kirkko kutsuu näitä henkilöitä tähän julkiseen virkaan, Jumala itse toimii kirkon kautta (Apt.20:28). Me uskomme, että kirkko on vapaa perustamaan tämän yhden Sanan viran erilaisia muotoja. Näitä ovat esim. pastoreiden, kristinopin opettajien ja evankelistojen virat. Kutsunsa kautta kirkko määrittää kristillisessä vapaudessa palvelun paikan sekä laajuuden.

9. Me uskomme, että kirkon tehtävä on palvella ihmisiä Sanalla ja sakramenteilla. Tämä palvelu suoritetaan tavallisesti paikallisseurakunnissa. Me näemme pastoraalisen viran kattavimpana julkisen Sanan viran muotona. Pastorit ovat koulutetut ja kutsutut suorittamaan tällaista kattavaa hengellistä kaitsentaa seurakunnissa kootakseen ja ravitakseen sieluja (1.Piet.5:2).

10. Me uskomme, että naiset voivat osallistua julkisen viran toimiin ja tehtäviin elleivät ne sisällä miesten vallitsemista (1.Tim.2:11,12). Tämä merkitsee sitä, etteivät naiset voi palvella pastoreina tai osallistua kirkon kokouksiin miehiä vallitsevalla tavalla (1.Kor.11:3; 14:33-35).

11. Me hylkäämme kaikki yritykset samastaa pyhä kristillinen kirkko ulkonaiseen organisaatioon. Me hylkäämme kaikki vaatimukset, että kirkon tulee toimia maailmassa tiettyjen organisaatiomuotojen kautta.

12. Hylkäämme vääränä ekumeniana kaikki mielipiteet, jotka etsivät kirkon tosi ykseyttä jonkin ulkonaisen tai organisatorisen yhteenliittymän muodossa, ja me vastustamme kaikkia pyrkimyksiä sellaiseen yhteenliittymään, joka tehdään selvän, kaikkien Raamatun oppien tunnustamisen kustannuksella. Me hylkäämme väitteen, että uskon yhteyttä voidaan harjoittaa ilman ykseyttä opissa ja käytännössä. Raamatun oppien tunnustamisessa on oltava yksimielisyys, ja myös toiminnan eli käytännön tulee osoittaa, ettei harhaoppia siedetä.

13. Me hylkäämme osallistumisen tai jäsenyyden organisaatioissa, joissa on kristillisen uskon kanssa ristiriidassa olevia uskonnollisia piirteitä, kuten esim. vapaamuurariloosit.

 

– – – – – – – – – – Lisäys 2 – – – – – – – – – –

Wisconsin synodin Kirkkojen välisten suhteitten johtokunnan (CICR) valmistama lausunto kirkosta ja virasta (“Doctrinal Statements”, WELS 1997, s. 42-51).

 

1. KIRKKO

A.  Kirkko on pyhien yhteisö, niiden kokonaismäärä, jotka Pyhä Henki on saattanut uskomaan Kristukseen Vapahtajanaan ja jotka hän on tämän yhteisen uskon armollisen lahjan kautta liittänyt mitä läheisimmin yhteen muodostamaan yhden “seurakunnan” (Augsburgin tunnustus VII, VIII), yhden ruumiin, yhden siunatun yhteyden.

Niin kauan kuin me pidämme mielessämme totuuden, että kirkko on pyhien yhteisö, kaikki Raamatun opetukset kirkosta löytävät oikean paikkansa ja voidaan helposti ymmärtää. Samanaikaisesti kaikki väärät käsitykset kirkosta, joita ihmisillä on ollut ja yhä on, ovat vaivatta paljastettavissa.

Matt.16:16-18: Jumalan antaman uskonsa kautta Jeesukseen jumalallisena Lunastajana Simonista oli tullut Pietari, perustuskivelle Kristukselle laskettu rakennuskivi, joka muodostaa osan Kristuksen kirkon yhä kasvavaa rakennusta. Ef.2:19-22; Joh.10:16; 1.Kor.1:2; 2.Kor.1:1; 1.Tess.1:1; Apt.2:47.

B.  Juuri sen tähden, että kirkko on pyhien yhteisö, kaikkien tosi uskovien seurakunta, se on välttämättä näkymätön eli se voidaan käsittää pelkästään uskolla.

Room.10:10; 1.Sam.16:7; 2.Tim.2:19. Koska ainoastaan usko Kristukseen tekee syntisistä ihmisistä kirkon jäseniä ja koska tämä usko on sydämen asia, yksin Jumala voi erottaa, ketkä kaikki ovat todella hänen omiaan.

Voimme arvioida toisia ihmisiä vain heidän sanoissa ja teoissa ilmenevän uskontunnustuksensa perusteella. Tällainen tunnustus voi olla väärä ja teeskentelyä. Tästä syystä kirkkoa ei voida samastaa mihinkään yksittäiseen kirkko-orgnisaatioon, jonka jäsenet voimme määrittää ja luetella heidän ulkonaisen tunnustuksensa perusteella. Aivan yhtä vähän se voidaan samastaa kaikkiin näihin ulkonaisiin kirkkoihin yhteenlaskettuina.

C.  Vaikka uskovien kirkko on näkymätön, se on kuitenkin siunausrikas tosiasia.

Se ei ole pelkkä platoninen idea.

1.  Se on Jumalan armollisten ajatusten kohde aina iankaikkisuudesta saakka. Joh.17:2,6,9,11,12; Joh.13:18; Ef.1:4.

2.  Kaikki mikä tapahtuu ja tulee tapahtumaan, on sidoksissa kirkon kokoamiseen ja täydelliseksi saattamiseen. Ef.1:20-23.

3.  Sen on tarkoitus olla meille suuri lohdutus ja huolenpidon kohde. Ef.2:18-22; Ef.4:1-16; 1.Kor.12.

D.  Kirkko, pyhien yhteisö, on läsnä siellä, missä armonvälineet ovat käytössä, missä evankeliumi oikein opetetaan ja sakramentit oikein toimitetaan (kirkon tuntomerkit).

1.  Kirkko on vastaanottanut (Sanassa tai sakramentissa olevan) evankeliumin kautta elämänsä. Kaikki sen jäsenet ovat uudestisyntyneet Jumalan Sanan turmeltumattoman siemenen kautta. Sen kaikkien jäsenten hengellinen elämä säilyy evankeliumin kautta. Evankeliumin kautta Pyhä Henki kutsuu, kokoaa, valaisee ja pyhittää koko maan päällä olevan kristillisen kirkon ja säilyttää sen Jeesuksen Kristuksen yhteydessä yhdessä oikeassa uskossa. Joh.6:63; 3:5,6; 1.Piet.1:23-25; Room.1:16; Tiit.3:5; 1.Kor.10:17; Joh.17:17,20.

2.  Tietenkään kaikki, jotka kuulevat evankeliumin, eivät usko. Matt.23:37; Apt.7:51; Heb.4:2; Augsburgin tunnustus V. Mutta Herran lupaus siitä, että hänen sanansa ei tyhjänä palaja ennen kuin se tekee sen, mikä on hänelle otollista, on voimassa. Jes.55:10,11; Matt.28:18-20; 2.Kor.2:14-16.

3.  Sen vuoksi Raamattu käskee meitä etsimään kirkkoa sieltä, missä evankeliumi on käytössä ja missä ihmiset ovat kokoontuneet yhteen sekä vastaanottamaan evankeliumin siunauksia että viemään niitä toisille ihmisille. Matt.18:20. Raamattu nimittää kirkoiksi niiden ihmisten kokoontumista, jotka tunnustavat uskoa Kristukseen ja ilmaisevat uskonsa Sanan ja sakramenttien käytössä. Se nimittää niitä kirkoiksi niiden keskuudessa olevien uskovien tähden. Apt.4:32; 8:1; 5:1-11. Teeskentelijät ovat kuin akanat vehnässä liittyen ulkonaisesti uskovien seuraan kuitenkaan heihin kuulumatta. He ovat myös uskovien yhteyden ilmausten ulkonaisia vastaanottajia, kunnes Jumala paljastaa heidät. 1.Kor.5:13. Kun Uusi testamentti näin ollen puhuu kirkosta tai kirkoista, se tarkoittaa joko Jumalan uskoviksi tuntemia (ecclesia stricte dicta, pyhien yhteisö tai osa sitä, joka on läsnä jossakin paikassa) tai niitä, jotka meidän on tunnustettava uskoviksi heidän tunnustuksensa perusteella (ecclesia late dicta, kokemusperäinen kirkko sellaisena kuin me sen kohtaamme).

4.  Erityiset muodot, jollaisiksi kristityt ryhmittyvät kirkon yhteyttä ja työtä varten, erityiset muodot, jotka he järjestävät armonvälineiden käyttämiseksi julkisessa jumalanpalveluksessa, erityiset muodot, joilla he perustavat Uuden testamentin julkisen viran, eivät ole Herran uuden liiton kirkolleen käskemiä.

a)  Pyhä Henki johtaa uskovia heidän yhteisen uskonsa kautta perustamaan sopivia ja terveitä muotoja, jotka sopivat kulloiseenkin olosuhteeseen, tilanteeseen ja tarpeeseen. 1.Kor.3:21;14:33,40. Jumala käskee heitä Sanassaan pelkästään kokoontumaan yhteen (Heb.10:25) ja heidän yhteisen uskonsa kautta hän johdattaa heidät toimimaan niin. Koska uskovat yleensä asuvat tietyllä paikkakunnalla, jolla he haluavat ravita uskoaan säännöllisesti armonvälineiden kautta, on paikallisseurakunta tavallisesti kristittyjen perusryhmä.

b)  Samalla tavoin Pyhä Henki tuon yhteisen uskon siteen kautta vetää kristityt Jeesuksen nimessä yhteen toisiin ryhmiin ja vetää kristilliset seurakunnat yhteen suurempiin ryhmiin kuten kirkkokuntaan, jotta he voivat jakaa keskinäiset lahjansa ja saada voimaa kirkon suuren työn tiettyihin puoliin, kuten pastoreiden ja opettajien koulutukseen ja lähetyskenttien perustamiseen ja ylläpitoon. Apt.15: 1.Tess.4:9,10; Apt.9:31 (kreikkalainen teksti: seurakunta Juudeassa, Galileassa ja Samariassa); 1.Kor.16:1 (Galatian seurakunnat); 2.Kor.9:2 (Makedonia ja Akaia); 2.Kor.8:18,19 (Makedonian kirkoilla oli yhteinen työntekijä, ja ne valitsivat yhdessä Paavalille matkakumppanin); Apt.16:1,2 (Derbe, Lystra ja Ikonion kiittävät Timoteuksen työstä).

c)  Olemukseltaan erilaiset ryhmät, jotka on muodostettu Jeesuksen nimessä evankeliumin julistamiseksi, ovat kaikki samalla tasolla. Ne ovat kaikki kirkko yhdessä ja samassa mielessä, nimittäin siinä mielessä, että Herra kirkon tuntomerkkien perusteella antaa meidän käsittää una sanctan (pyhän kristillisen kirkon) läsnäolon jokaisessa tällaisessa ihmisten ryhmässä. Täten Herra tekee meidät kykeneviksi tunnustamaan ne uskovien kokoontumisiksi, joilla on avainten virka ja oikeus harjoittaa tätä virkaa rakkaudessa ja järjestyksessä. Tässä meidän on tehtävä ero oikeuden omistamisen ja oikeuden Jumalan mielen mukaisen harjoittamisen välillä.

Kun Pyhä Henki johdattaa kristittyjä organisoimaan yhdessä ryhmän Jeesuksen nimessä (Jeesuksen nimi tarkoittaa sitä, mitä hän on evankeliumissaan meille ilmoittanut), hän rajoittaa heidät aina muodostamaan sen järjestyksessä (1.Kor.14:33,40) ja rakkauden hengessä (1.Kor.16:14). Pyhä Henki ei koskaan johda kristittyjä organisoimaan yhdessä ryhmää Jeesuksen nimessä kilpailevassa tarkoituksessa, niin että tämä ryhmä toistaisi, haittaisi tai sekoittaisi sitä avainten viran alaa, jota jo aiemmin perustettu kristittyjen ryhmä tehokkaasti hoitaa. Jokaisen Jeesuksen nimessä Pyhän Hengen vaikutuksesta muodostetun kristittyjen lisäryhmän tarkoitus on auttaa perusryhmää – yleensä paikallisseurakuntaa – harjoittamaan tiettyjä avainten vallan toimintoja täydemmin ja tehokkaammin Herran antaman lähetyskäskyn mukaisesti (esim. lähetystyössä, kristillisessä kasvatuksessa, julkisten sananpalvelijoiden koulutuksessa, diakoniassa, opillisessa ja käytännön ohjaamisessa). Lisäryhmän tarkoituksena voi olla myös huolehtia tarvittavasta vahvistamisesta Sanan ja sakramenttien kautta, jota jo olemassa oleva ryhmä ei erityisolosuhteiden takia riittävästi tarjoa tai eivät kykene tarjoamaan hyvin (esim. konferenssien ja kirkkokunnan kokoontumisten jumalanpalvelukset, opiskelijoiden, vammaisten tai laitoksissa asuvien palveleminen jne.).

Mitä täydemmin myös sekundaarinen kristittyjen ryhmä säilyttää tietoisuuden sen olennaisesta luonteesta kirkkona, sitä innokkaammin se tuntee vastuunsa toimia rakkauden ja hyvän järjestyksen mukaisesti ja täten tarkoin rajoittaa toimintansa niihin avainten palvelusviran puoliin, jotka muuten jäisivät vaille sitä huomiota, joka niille kuuluu.

5.  Sanan ja sakramenttien oikea käyttö ovat kirkon oikeat tuntomerkit, joiden kautta Herra ohjaa meidät niiden luokse, joiden kanssa hän haluaa meidän ilmaisevan yhteyden, joka meillä on pyhien yhteisönä. Joh.8:31,32.

a)  Sanassaan Herra kehottaa meitä vetäytymään pois kirkollisesta yhteydestä niiden kanssa, jotka itsepintaisesti opettavat, levittävät ja suvaitsevat harhaa ja vaativat sen hyväksymistä. Room.16:17,18; 2.Tim.2:17-19; 2.Joh.9-11; Gal.1:8,9.

b)  Iloitsemme kuitenkin siitä tosiasiasta, että Jumala armossaan ja laupeudessaan kykenee ja todella herättää, ylläpitää ja varjelee uskovia myös harhaantuneiden seurakuntien ja kirkkokuntien keskuudessa. 1.Kun.19:18. Muistamme kuitenkin, että hän ei tee sitä niissä opetettujen ja suvaittujen harhojen kautta vaan ainoastaan evankeliumin sanoman kautta, jota yhä harhaantuneissa kirkoissa kuullaan. Olemme sen tähden rohkaistuneita julistamaan puhdasta Jumalan Sanaa innokkaasti, uskollisesti, nöyrästi ja rakkaudessa jokaisen Jumalan antaman tilaisuuden tullen, niin että myös harhaantuneissa kirkoissa olevat Jumalan lapset ehkä kuulisivat todistuksemme, ja saisivat apua voittamaan heitä ympäröivät harhat.

Vastateesi: Pidämme kestämättömänä väitettä, että paikallisseurakunta on Jumalan erityisesti asettama poikkeuksena muista uskovien ryhmistä Jeesuksen nimessä, ja että julkinen avainten palvelusvirka on annettu yksinomaan paikallisseurakunnille.

 

2. VIRKA 

A.  Kristus asetti kirkolleen yhden palvelustoimen, evankeliumin palvelusviran. Se on tehtävä julistaa evankeliumia Sanassa ja sakramentissa. Matt.28:18-20; Mark.16:15; Joh.20:21-23; Apt.1:8; 1.Piet.2:9; Luuk.22:19,20. Tämä palvelustoimi tai palvelu, avainten virka, on annettu kirkolle eli uskoville yksilöllisesti ja kollektiivisesti. Matt.16:19; 10:32; 18:18; 1.Piet.2:9.
Augsburgin tunnustus V, 1,2: “Jotta saisimme tämän uskon, on asetettu evankeliumin opettamisen ja sakramenttien jakamisen virka. Sanaa ja sakramentteja välineinä käyttäen lahjoitetaan Pyhä Henki, joka niissä, jotka kuulevat evankeliumin, vaikuttaa uskon missä ja milloin Jumala hyväksi näkee.”
Yksimielisyyden ohje. Täydellinen selitys XII, 30: “Kirkon palvelusvirka, Sanan saarnaaminen ja kuuleminen …”

B.  Tämän viran tarkoitus on kirkon rakentaminen voittamalla yhä uusia syntisiä Kristuksen omiksi ja vahvistamalla kristillisessä uskossa ja elämässä niitä, jotka jo ovat jäseniä. Matt.28:18-20; Ef.4:11-14; 1.Kor.12:7.

C.  Kirkon alusta lähtien oli miehiä, jotka erityisesti nimitettiin kristittyjen ryhmän nimessä toimittamaan julkisesti evankeliumin viran velvollisuudet (Apt.13:1-3; 6:1-6).

D.  Tämä julkinen virka ei luonteeltaan eroa kristittyjen yleisestä pappeudesta. Se muodostaa erityisen Jumalan säätämän tavan harjoittaa yhtä evankeliumin virkaa.

1.  Kaikki kristityt ovat samanarvoisia Jumalan edessä; toinen ei ole toista alempiarvoisempi, vaan kaikille on yhtäläisesti uskottu sama evankeliumin virka. 1.Piet.2:9. Tästä syystä kukaan ei saa ottaa vastuuta julkisen viran toiminnoista ilman oikeata kutsua. Paavin valta ja yliherruus 67-69: Valta kutsua (ius vocandi) sisältyy valtaan toimittaa evankeliumi (ius ministrandi evangelii), mikä on annettu kirkolle. Siksi on oikein puhua paikallisseurakuntien saamasta oikeudesta kutsua.

2.  Jumala on järjestyksen Jumala. Hän haluaa meidän hoitavan kaikki asiamme järjestyksessä (1.Kor.14:33,40) ja rakkauden hengessä (1.Kor.16:14).

3.  Kaikki kristityt eivät ole samalla tavalla kykeneviä hoitamaan julkisesti viran tehtäviä. 1.Tim.3:1-13; Tiit.1:5-11. Herra esittää niiden pätevyysvaatimukset, joiden on julkisesti toimitettava viran tehtäviä. Jumala antaa kirkolle miehiä, jotka ovat päteviä toimimaan työn vaatimissa erilaisissa muodoissa. Ef.4:7-16; Room.12:6-8; 1.Kor.12:4-11, 28-31.

4.  Näitä lahjoja tulee kiitollisuudella vastaanottaa ja kehittää. 1.Kor.12:31; 1.Tess.5:19,20; 1.Tim.4:14; 2.Tim.1:6-9.

5.  Nämä julkisen viran haltijat ovat täten Jumalan nimittämiä. Olisi väärin johtaa julkisen viran alkuperä pelkästään tarkoituksenmukaisuudesta (Höfling).

6.  Kuitenkaan millekään julkisen viran erityiselle muodolle ei ole suoraa asetussanaa. Yhdellä julkisella evankeliumin viralla voi olla olosuhteiden vaatimusten mukaisesti erilaisia muotoja. Apt.6:1-6. Erityisiä muotoja, joissa kristityt perustavat julkisen viran, Herra ei ole määrännyt uuden liiton kirkolleen. Pyhä Henki johtaa yhteisen uskon lahjan kautta uskovia perustamaan riittäviä ja terveitä muotoja, jotka sopivat jokaiseen olosuhteeseen, tilanteeseen ja tarpeeseen. Raamatussa mainitaan erilaisia tehtäviä: 1.Tim.4:13; Ef.4:11; 1.Kor.12:28; Room.12:6-8; 2.Tim.2:2; Joh.21:15-17 (ravitseminen); Apt.20:28; (kaitseminen); 1.Tim.3:2; 4:11; 6:2 (opettaminen); 1.Tim.3:5; 5:17 (johtaminen). Huolimatta viranhoidon ulkonaisten muotojen suuresta kirjosta, virka on olemukseltaan yksi. Evankeliumin julkisen saarnaamisen erilaiset palvelustoimet – eivät ainoastaan edellä mainitut esim. Ef.4:11 ja 1.Kor.12:28 luetellut, vaan myös meidän aikanamme kehitetyt – ovat kaikki korotetun Herran lahjoja kirkolleen. Kirkko vastaanottaa ne kiitollisuudella ja käyttää niitä asianmukaisessa rakkaudessa ja järjestyksessä Pyhän Hengen johdatuksessa ja ohjauksessa Kristuksen hengellisen ruumiin rakentamiseksi. Kaikki nämä evankeliumin julkisen saarnaamisen erilaiset palvelustoimet sisältyvät jokaiselle uskovalle annettuun yleiseen käskyyn julistaa evankeliumia.

Vastateesi: Pidämme kestämättömänä väitettä, että paikallisseurakunnan pastorin virka julkisen viran erityisenä muotona on Herran erityisesti asettama poikkeuksena julkisen viran muista muodoista.

​

 

VIII Kirkko ja valtio

1. Me uskomme, että ei vain kirkko vaan myös valtio, ts. kaikki esivalta, on Jumalan säätämys. “Sillä ei ole esivaltaa muutoin kuin Jumalalta” (Room.13:1). Kristityt tottelevat sen vuoksi omantunnon tähden sitä esivaltaa, joka heille on asetettu (Room.13:5), ellei se käske heitä olemaan tottelemattomia Jumalaa kohtaan (Apt.5:29).

2. Me uskomme, että Jumala on antanut kirkolle ja valtiolle niiden omat erilliset vastuualueensa. Kirkko on saanut Herralta vastuualueekseen kutsua syntisiä mielenmuutokseen, julistaa anteeksiantamusta Kristuksen ristin kautta ja rohkaista uskovia heidän elämässään kristittyinä. Tarkoituksena on viedä Jumalan valitsemat iankaikkiseen pelastukseen uskon kautta Kristukseen. Valtiolle on Herra antanut tehtävän ylläpitää hyvää järjestystä ja rauhaa, rangaista lainrikkojia ja järjestää kaikki kansalaisasiat yhteiskunnassa (Room.13:3,4). Tavoite on, että “saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa” (1.Tim.2:2).

3. Me uskomme, että ainoat välineet, jotka Jumala on antanut kirkolle sen tehtävän suorittamiseksi, ovat Sana ja sakramentit (Matt.28:19,20). Pyhä Henki kääntää ihmiset ainoastaan lain ja evankeliumin sanoman kautta, synnin ja armon, Jumalan syntiin kohdistuvan vihan ja Jumalan laupeuden kautta Kristuksessa. Me uskomme, että ne välineet, jotka valtio on saanut täyttääkseen oman tehtävänsä, ovat maallinen laki rangaistuksineen ja palkkioineen, jota toteutetaan ja käytetään järjen antamassa valossa (Room.13:4). Järjen valoon kuuluvat luonnollinen tieto Jumalasta, luonnollinen tieto laista ja omatunto.

4. Me uskomme, että oikea suhde kirkon ja valtion välillä ylläpidetään vain, kun molemmat pysyvät omilla Jumalalta saamillaan alueilla ja käyttävät Jumalan niille uskomia välineitä. Kirkon ei tule määrätä yhteiskunnallisissa asioissa eikä puuttua valtion toimiin, kun se toteuttaa saamaansa vastuuta. Valtion ei tule ryhtyä evankeliumin eteenpäin viejäksi eikä puuttua kirkon saarnatehtävään. Kirkon ei tule yrittää käyttää maallisia lakeja ja pakkoa viedäkseen ihmisiä Kristuksen tykö. Valtion ei tule pyrkiä hallitsemaan evankeliumin avulla. Toisaalta kirkko ja valtio voivat tehdä yhteistyötä niin kauan kuin kumpikin pysyy sen omassa tehtävässä ja käyttää sille uskottuja välineitä.

5. Me uskomme, että kristityt ovat jäseniä molemmissa näissä valtakunnissa ja palvelevat Jumalaa täyttäessään uskollisesti velvollisuutensa niissä molemmissa (Room.13:6,7).

6. Me hylkäämme kaikki valtion yritykset rajoittaa uskonnonvapautta.

7. Me hylkäämme kaikki näkemykset, että kirkon tulee ohjata ja vaikuttaa valtioon suoraan, kun se hoitaa tehtäviään.

8. Me hylkäämme kaikki yritykset, joita kirkko tekee saadakseen valtiolta taloudellista apua pelastustehtävänsä toteuttamiseen.

9. Me hylkäämme kaikki käsitykset, joiden mukaan kansalaisilla on vapaus olla tottelematta sellaisia yhteiskunnan lakeja, joita he eivät henkilökohtaisesti hyväksy.

 

IX Jeesuksen paluu ja tuomio

1. Me uskomme, että Jeesus, tosi Jumala ja tosi ihminen, joka nousi ylös kuolleista ja astui ylös Isän oikealle puolelle, tulee takaisin. Hän tulee takaisin näkyvästi, samalla tavalla kuin hänen opetuslapsensa näkivät hänen menevän taivaaseen (Apt.1:11).

2. Me uskomme, että kukaan ei voi tietää Jeesuksen paluun tarkkaa ajankohtaa. Tämä on salattu jopa taivaan enkeleiltä (Matt.24:36). Mutta Herramme on antanut erityisiä merkkejä uskovilleen pitääkseen heidät herkeämättä hänen paluunsa odotuksessa (Matt.24:4-14). Hän on sanonut heille, että heidän tulee olla valmiina ja valvoa, niin että se päivä ei tule heille yllättäen (Luuk.21:34).

3. Me uskomme, että nykyinen maailma loppuu Jeesuksen tulon yhteydessä. “Mutta hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu” (2.Piet.3:13).

4. Me uskomme, että kun Jeesus tulee takaisin ja hänen äänensä kuuluu yli kaiken maan, kaikki kuolleet nousevat ylös, ts. heidän sielunsa yhdistetään heidän ruumiinsa kanssa (Joh.5:28,29). Ylösnousseet astuvat yhdessä vielä elossa olevien kanssa hänen tuomioistuimensa eteen. Epäuskoiset tuomitaan iankaikkiseen kadotukseen. Uskon kautta Kristuksen veressä puhdistetut kirkastetaan, ja he elävät iankaikkisesti Jeesuksen yhteydessä taivaassa Jumalan siunatussa läsnäolossa (Fil.3:21).

5. Me hylkäämme opetuksen, että Kristus hallitsee maan päällä näkyvässä maallisessa valtakunnassa tuhat vuotta. Tällä opille, kiliasmille, ei ole mitään perusteita Raamatussa, ja se johtaa kristittyjä harhaan asettamaan toivonsa maalliseen Kristuksen valtakuntaan (Joh.18:36). Me hylkäämme epäraamatullisina kaikki väitteet, että kristityt siirretään ruumiillisesti pois tai “temmataan ylös” maan päältä ennen tuomiopäivää. Samoin hylkäämme epäraamatullisina väitteet, että kaikki juutalaiset kääntyvät viimeisinä aikoina.

6. Me hylkäämme opetuksen, että kristittyjen tulee odottaa yhtä henkilöä, joka lopunajalla nousee suureksi Antikristukseksi. Antikristuksen Raamatussa esiintyvät tuntomerkit ovat täyttyneet ja täyttyvät paaviuden instituutiossa (2.Tess.2:4-10). Me hylkäämme käsityksen, että paaviuden samastaminen Antikristukseksi oli vain historiallinen päätelmä, joka oli pätevä ainoastaan uskonpuhdistuksen aikana.

7. Me hylkäämme kaikki opetukset, joissa ruumiillinen ylösnousemus ja helvetin todellisuus ja iankaikkisuus kielletään. Me hylkäämme opetuksen, että kuolleen ihmisen sielu palaa maailmaan toisessa ruumiissa (reinkarnaatio) (Hebr.9:27).

8. Me hylkäämme kaikki yritykset tulkita Uuden testamentin kuvaukset Jeesuksen toisesta tulemuksesta, maailmanlopusta ja tuomiosta pelkkinä vertauskuvina tapahtumista, jotka eivät tapahdu aikojen lopussa vaan maailmanhistorian jatkuvan kulun aikana.

​